Kesäpäivät vietettiin jälleen kerran upeassa ja tutussa miljöössä eli Tervon Lohimaassa. Huolimatta epidemian aiheuttamasta epävarmuudesta koko tilaisuuden järjestämisen mahdollisuudesta, paikalle tuli mantsinmielisiä upeat 50 henkeä!
Päivä – jälleen aurinkoinen sellainen – avattiin Tervon ortodoksisella hautuumaalla, jossa rovasti Olavi Matsi kera pienkuoron piti vainajain muistopalveluksen karjalan kielellä.
Lohimaassa lounastamisen jälkeen pidettiin reipastempoinen seuran vuosikokous, olennaisempana varsinaisena muutoksena puheenjohtajan vaihtuminen eli vetovastuun otti nyt vuorostaan Tarja Vainio. Edellinen pj Pössi jatkaa hallituksessa. Myös seuran toiminnasta käytiin keskustelua ja esiin nousikin hyviä ideoita, joihin tämä hallitus (ja varmaan myös tulevat) tarttuvat myöhemmin.
Varsinaiset päivän herkkupalat eli muuta ohjelmaa seurasi kokouksen jälkeen: Työryhmä ”Katoamispiste” oli rakentanut upean multimedia/puhe – esityksen ”Vaiettu, oudon tuttu”. Esitys sananmukaisesti hiljensi juhlakansan intensiivisyydellään, työryhmän oma kuvaus kertoo olennaisimman:
” Sanotaan, että karjalaiset ovat kovia puhumaan. Se mitä minä olen kuullut, on kuitenkin hiljaisuus. Se on minunkin kieleni, opin sen kotoa. Opin kantamaan vaiettua kuin matka-arkkua, tietämättä sen sisällöstä. Tiesin kuitenkin, että se on lähtöisin jostain tärkeästä, tarunhohtoisesta, kadonneesta, silti kuolemattomasta paikasta.
Oli tutkittava ja aivan konkreettisesti kokeiltava voiko sellaiseen paikkaan enää päästä näin läheltä, näin kaukaa.
Löydös: Rajantakainen Karjala ei ole kotini, mutta se elää minussa kuin kotonaan. Oudon tuttu.
Tekstit koostuvat kuulopuheista, hiljaisuudesta, mielikuvituksesta, hyrinästä ja ihmissydämistä sekä Mantsinsaaren, Pitkärannan ja Salmin kuntasta, lumesta ja savesta, Laatokan vedestä ja Sortavalan vanhoista taloista.”
Tämän esityksen jälkeen jatkettiin videon ”Piiraidu, piiraidu” – parissa. Kyseessä oli karjalanpiirakkataituri Maria Kokotin pikakurssi piiraidujen tekemiseen. Kyseinen video oli tallennettu 1990-luvulla.
Tämän jälkeen saatiin vielä nauttia Santra Tähtivaaran taidokkaasta laulusta sekä musisoinnista.
Ilta jatkui pulputtavan pulinoinnin säestämänä saunoen sekä grillaillen.
Tervoon palataan jälleen kahden vuoden päästä, ensi kesänä kokoonnutaan jossain muualla.