Aili Pössi syntyi heinäkuussa 1934 Mantsinsaarella, Laatokalla Paavon ja Marian toiseksi lapseksi. Ensimmäisen kymmenen elinvuotensa aikana hän läksi kaksi kertaa evakkoon, ensin talvisotaa pakoon marraskuussa 1939 ja jatkosotaa kesäkuussa 1944. Perhe sijoitettiin Maaningan Syrjälään, josta käsin Aili kävi Siilinjärven koulunsa, ollen viikot Siilissä kortteerissa ja viikonloppuisin kotosalla. Keskikoulun loppumisen jälkeen 1953 hänellä alkoi varsin laaja ja pitkä opiskelujen kaari. Emäntäkoulu Mikkelissä, Helsingissä Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa sosiaalihuoltajan tutkinto, harjoitteluja mm Tampereella, Mikkelissä ja Kangasniemellä.
Perhekin alkoi muodostua Ailin tavattuaan Tuovilanlahden tansseissa Kauko Pössin, jonka kanssa hän meni naimisiin 1959. Aili toimi Karttulan kunnalliskodin johtajana ja siellä syntyi ensimmäinen lapsi Juha 1960. Toisen lapsen aika oli Ailin toimiessa Kiteen kunnalliskodin johtajana 1962. Tämän jälkeen tuore perhe suunnisti Kaukon töiden perässä Juukaan ja sieltä Nurmekseen. Myöhemmin 60-luvulla Aili sairastui tuberkuloosiin, josta johtuen hänen toinen keuhkonpuolensa jouduttiin poistamaan ja hän vietti parantolassa reilusti toista vuotta.
Tämän jälkeen työura otti toista suuntaa eli hän oli sanomalehti Karjalaisen toimistotyöntekijänä Kaukon toimiessa toimistonhoitajana sekä Juuassa että Nurmeksessa.
Nurmekseen oli tarkoitus jäädä varsin vahvasti ja sinne Aili ja Kauko rakensivat omakotitalon 1971. Asiat asettuivat hetkeksi uomiinsa – kunnes 1973 elokuussa Kaukon yllättävä siirtyminen tuonpuoleeseen heitti kapuloita rattaisiin. Aili, 39-vuotias yksinhuoltaja jäi vastaamaan liki 100% lainarahalla rakennetusta talosta. Siihen iski vielä talouskriisi, joka ei helpottanut asiaa. Tuolla ajanjaksolla oli paljon vastoinkäymisiä, mutta tämä ei kuitenkaan lopulta lannistanut Ailia.
Karjalaisen jäätyä taakse, hän oli töissä Nurmeksen kasvatusneuvolassa ja pitkin 80-lukua hän opiskeli sekä Kuopion että Pohjois-Karjalan kesäyliopistossa, Kuopion Yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa sekä Kuntoutussäätiön erikoistumiskursseilla ja kouluttautui lopulta sosiaalityöntekijäksi. Sossuna hän toimi myös Juuassa, viimeisessä työpaikassaan ennen eläköitymistä 1995.
Eläköitymisen jälkeen Aili muutti Alapitkälle, jossa toimi yhdessä Paavo-veljensä kanssa Iso-mamman omaishoitajana – vaikka varsinkin alkuvaiheessa tuota aikaa hänessä ei kyllä ollut paljoa hoidettavaa ja tuohon ajanjaksoon kuuluikin mm. matka Iso-mamman kanssa Israeliin ja vielä myöhemmin kotiseutumatka suvun alkukotiin Mantsinsaarelle.
Alapitkällä Aili oli myös tsasounan isännöitsijä 25 vuotta ja useita vuosia Tiistaiseuran puheenjohtaja ja muutenkin kirkollisessa toiminnassa mukana, nämä loivat vahvan rungon hänen elolleen tuolla.
Aililla oli ”evakkoluonne” eli hän oli aikamoisen sopeutuva. Ailin vallitsevat luonteenpiirteet olivat joustavuus sekä mielenkiinto ihan melkein mitä vaan kohtaan. Lastensa – ja lastenlastensa – luona reissuillaan käydessään teattereihin, baletteihin tai kirpputoreille ei hänen houkuttelemisekseen tarvinnut paljon eforttia laittaa. Aili oli loistavaa seuraa, hänellä oli hersyvä huumorintaju, hän osasi nauraa itselleen ja sen lisäksi hän oli erinomainen kuuntelija. Lisäksi hänellä oli merkittävä rooli villasukilla sekä kintailla monen porukan varustamisessata, unohtamatta hyväntekeväisyyteen menneitä satoja käsin kudottuja vaatekappaleita.
Marraskuussa 2020 Aili kaatui Harjutien pihalla Alapitkällä melko pahasti ja lopultaan joutui Lapinlahden terveyskeskukseen vuodeosastolle kotvaseksi aikaa. Keväällä 2021 hän muutti Lapinlahdelle esteettömään asumiseen Viimeiset kolme vuotta olivat fyysisen terveyden kanssa Aililla varsinaista aaltoliikettä – mutta hänen päänsä, uteliaisuutensa ja huumorintajunsa muutamia synkkiä alhoja lukuun ottamatta pysyivät hyvässä vireessä. Viimeisinä viikkoinaan sairaalassa Ailin perusluonnetta kuvaa hyvin muun muassa toteamus: käytkö kysymässä lääkäriltä, kuinka kauan tämä kuoleminen kestää – kun olen ensimmäistä kertaa tätä tekemässä.
Aili sai lähes oppikirjamaisen rauhallisen siirtymisen tuonilmaisiin: nukkuessa ja ilman kipuja käytyää ettonelle – ajatuksissaan kenties uudet neuleohjeet.
Aili lähti tuonilmaisiin 5.1. ja hänet siunattiin Alapitkän tsasounassa 27.1. ja saatettiin lepoon Nurmeksen hautausmaalle Kaukon viereen.
Kari Pössi