Oritselän tsasouna 1926 korjauksen jälkeen. Pienoismalli Evakkokeskuksessa.
Oritselän tsasouna: Kuvaaja Helmi Helminen 1933. Museoviraston kokoelmat.
Oritselän tsasouna: Kuvaaja Jussi Lukkarinen 1906. Museoviraston kokoelmat.
Oritselän tsasouna: Kuvaaja Gösta Grotenfelt 1913. Museoviraston kokoelmat.
Oritselän tai Orhiselän rukoushuone oli pyhitetty pyhän pappismarttyyri Blasioksen (Valassin, Vlasin) muistolle. Rakennuksen koko oli 4 m x 8 m. Seinät olivat hirsiset ja katto päreistä. Kylässä oli rukoushuone olemassa jo 1897. Rukoushuoneen rakennusajaksi on ilmoitettu vuosi 1910, mikä todennäköisesti on tsasounan kunnostusvuosi. Vuonna 1914-1916 otetuissa valokuvissa näkyy selvästi, että eteisosan pääty oli muuta rakennusta paremmassa kunnossa, pystylaudoitus oli siisti ja säännöllinen.
Sisähuone eli kirkkosali ja samankorkuinen eteinen olivat vanhempia. Ulkoseinät oli pystylaudoitettu ja suorat, ilman kaartumaa ulospäin. Sisähuoneen ikkuna oli suurempi kuin tornin kohdalla eteisessä, jossa oli pieni, ilmeisesti alkuperäinen, neliruutuikkuna. Ikkuna oli todennäköisesti suurennettu myöhemmin laajennuksen (1910) yhteydessä, sillä aukko oli yhtä suuri kuin uuden eteisen länsiseinän ikkuna-aukot. Esihuoneen katolla oli kahdeksankulmainen kellotorni telttakattoineen ja muotoiltuine kattolaudanpäinen. Myöskään tornissa ei ollut seinien kaartumaa. Katon itä- ja länsipäädyssä oli risti. Kirkkosalin katolla oli sipuli ja risti. Päätyristien välissä kulki siksak-kuvioinen harjakampa. Uudemmissa valokuvissa näkyy, kun seinien laudoitus oli poistettu, että sekä tornillinen eteinen että kirkkosali oli rakennettu samanaikaisesti, ja seinähirret oli salvottu lyhytnurkalle.
Alun perin tsasouna olisi näin ollen rakennettu 1800-luvun alkupuolella, ehkä lähempänä 1800-luvun puoliväliä. Uusi eteinen olisi ehkä rakennettu vuonna 1910. Ilmeisesti sisähuoneen ja entisen eteisen välinen seinä on tuolloin myös purettu, sillä sisähuoneen ikkunaa oli suurennettu valon saamiseksi. Sisäänkäynti tehtiin uuden eteisen pohjoissivulle. Tsasouna uudistettiin perusteellisesti vuoden 1926 jälkeen. Uudempi eteinen säilytettiin pystylaudoituksineen.
Sisäänkäynti Siirrettiin länsipäätyyn. Oven eteen tehtiin portaat. Vanha kellotorni purettiin pois. Uusi kellotorni, pohjaltaan neliömäinen, rakennettiin eteisen tilalle. Avointa kellotasannetta kiersi vaakalautakaiteet. Pyramidikatto oli kulmapylväiden varassa.. Kulmapylväiden itä- ja länsipuolella oli poikkipuu, mahdollisesti kellojen ripustamista varten. vastaavanlaiset poikkipuut oli myös katon etelä- ja pohjoissivuilla. Katon huipulla oli sipuli ja risti.
Kirkkosalin pystylaudoitus poistettiin. Veistetty hirsiseinä jätettiin näkyviin. Molempien sivuseinien kaksi ikkunaa suurennettiin. Ikkunat olivat t-ruutumalliset, muutamin ylimääräisin poikkipiennoin varustettu. Puitteet oli maalattu valkoisiksi. Ikkunat olivat samanmalliset kuin Mantsinsaaren kirkossakin. Vanha pärekatto purettiin yhdessä vanhan tornin kanssa. Katto uusittiin ja katettiin uusilla päreillä. Keskikatolla ollut sipuli risteineen sekä länsipään päätyristi poistettiin, itäiseen päätyyn jäi risti.
Tekstien ja kuvien lähde: Evakkokeskus: Karjalan kirkot ja tsasounat. Pienoismallit ovat nähtävillä Evakkokeskuksessa. Pienoismallikuvassa tsasouna 1926 korjauksen jälkeen.