Ester Hopea on tehnyt ansiokkaan työn pelastaessaan ja tuodessaan esiin tämän mantsilaisten elämään kuuluvan olennaisen dokumentin, kiitos Ester!
+++++++++++++++++++++++
Vasili Kontioinen 15.9.1968
Maaningan kunnan Haatalan kylän
Pyhän Herran ristin löytämisen ja ylentämisen muistolle pyhitetyn
rukoushuoneen historiikki
Korkeasti siunattu isä esipaimen, herra arkkipiispa Paavali, arvoisat isät ja kutsuvieraat sekä juhlayleisö.
Tänään syyskuun 14 päivänä 1968 tarkoitukseensa pyhitetyn rukoushuoneen voidaan katsoa tällä erää päättäneen rakentamiskauden vuonna 1950 alussa toimintansa aloittaneessa Pielaveden ortodoksisessa seurakunnassa, sillä muita rakennuskohteita ei ole lähiajan suunnitelmissa.
Haatalan kylän ortodoksisesta väestöstä pääosan muodostavat Salmin kunnan Peltoisten kylän asukkaat, Mantsinsaaren seurakunnan jäsenet, jotka synnyinseudullaan olivat tottuneet kuuntelemaan seurakuntansa kirkon kellojen soittoa ja niiden johdattamina kerääntymään pyhäkköön ylistämään Herraa.
Niin ollen oli luonnollista, että heillä oli uusille asuinsijoilleen asetuttuaan kaipaus kokoontua yhteisiin jumalanpalveluksiin omaan Herran huoneeseen.
Vuonna 1949 annetun ortodoksisen kirkkokunnan jälleenrakentamislain mukaan oli hankittu Maaningan kuntaan, Halolan kylään Pihtisalmeen hautausmaa- ja rukoushuonetontti vuonna 1952. Tämä tontti sijaitsi Haatalan ja Tavinsalmen kylän asukkaisiin nähden hankalien kulkuyhteyksien takana, kuitenkin näissä kylissä oli melkein puolet Maaningan kuntaan sijoitetuista ortodokseista. Tästä syystä virisi ajatus oman rukoushuonetontin hankkimiseen.
Niinpä vuonna 1954 elokuun 22 päivänä, Haatalan tiistaiseuran kokouksessa asetettiin toimikunta ajamaan asiaa. Siihen kuuluivat puheenjohtajana Feodor Meriranta, sihteerinä Anatol Tammela ja muina jäseninä Viktor Rutonen, Pekka Hoskin ja Mikko Ansela. Samalla valtuutettiin kauppakirjan allekirjoittajiksi Feodor Meriranta ja Anatol Tammela.
Toimikunta osti Mikko ja Olga Bodinilta joulukuun 5 päivänä 1955 sadantuhannen (100 000) vanhan markan hinnasta 0.95 ha käsittävän Tienlaita RN:o 2010 nimisen asuntotilan, mikä sijaitsee ns. pappilan tienristeyksen läheisyydessä, Haatala- Tuovilanlahti maantien varressa, rukoushuonetontiksi.
Tiistaiseura kokouksessaan 23.6.1957 hyväksyi mainitun kaupan. Lainhuudot saatiin 27 heinäkuuta 1957. Näin oli saatu hankituksi tontti ja nyt toivottiin, että valtio rakentaisi sille rukoushuoneen.
Vuonna 1955 oli vihitty tarkoitukseensa seurakunnan alueella ensimmäisenä valmistunut Käärmelahden rukoushuone, minkä rakentamiseen oli saatu jälleenrakentamisvaroista vuonna 1955 (100 000) markkaa.
Vaikka rukoushuoneen hankkimisen syntysanojen aikana v.1952 seurakunnan esimies oli lausunut ajatuksen, ettei rakennettaisi rukoushuonetta ennen kuin saadaan varmuus ettei valtioa sitä rakenna Haatalaan, niin kuitenkin vuonna 1956 helmikuun kokouksessa asetettiin toimikunta, jonka tehtäväksi annettiin hiljakseen rukoushuoneen rakentamisen toteuttaminen. Toimikuntaan tulivat valituksi F. Meriranta, A.Tammela, Yrjö Rutonen, V. Rutonen, M. Ansela, P. Hoskin, P.Sorsa, P. Tähtivaara, Mikko Pantsu, ja Simo Peiponen.
Seurakunna pääkirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1955, jolloin valtio myönti tarkoitukseen varat. Näin seurakunnassa oli menossa tärkeä rakennusvaihe piispa Paavalin suorittaessa seurakunnan ensimmäistä piispantarkastusta marraskuussa 1956. Tässä yhteydessä hän vieraili myös 18.11.1956 Haatalassa, jossa tuotiin esille ajatus, että Pihtisalmeen tarkoitettu rukoushuone rakennettaisiin Haatalaan tai osa sen kustannusarviosta luovutettaisiin tänne. Piispa Paavali pti ajatusta hyvänä, mutta ei uskonut valtion suostuvan siihen.
Tammikuun 27 pnä 1957 pidettiin pastori V.K. Ihatsun puheenjohdolla kokous, jossa saman toimikunnan jäsen A.Tammela selosti rukoushuone hanketta vuodesta 1952, jolloin ASO:lta oli tiedusteltu nyt ostettua tonttia ja saatu siihen kielteinen vastaus, sillä seurakunnanneuvosto tunnesyistä ei ollut asettunut puoltamaan sen hankimista. Kokouksen aikana käytetyissä puheenvuoroissa kaikki kannattivat rukoushuonetta, niin valittiin toimikunta suorittamaan rakennushankkeen eteenpäin viemistä. Siihen tulivat valituiksi F. Meriranta, Anatol Tammela, V. Rutonen, Pekka Hoskin ja Mikko Ansela, kokoonkutsujaksi Anatol Tammela. Toimikunnan sihteeri Anatol Tammela osoitti seuralle 6.5.1958 rukoushuoneen rahoitussuunnitelman, mikä hyväksyttiin, samalla päätettiin panna kiertämään koekeräyslistat, joiden perusteella voitaisiin arvioida minkä verran saataisiin kokoon yleisellä keräyksellä tukkeja ja rahaa. Samassa yhteydessä valittiin toimikuntaan lisäjäseniksi Pavo Sorsa, Leo Mensonen, Juho Ivakko ja Heikki Kaunisaho. 3.2.1959 pidetyssä tiistaiseuran kokouksessa Viktor Rutonen sanoutui irti rukoushuonetoimikunnasta ja hänen tilalleen valittiin Mikko Pantsu.
Vuonna 1959 seurakunnassa vieraili rakennustoimikunnan jäseniä tutkimassa Maaningalle rakennettavaa rukoushuonetta, koska oli esitetty kaksi paikkaa. Kun yhteisneuvottelussa ei oltu päästy sopimukseen, niin jälleenrakennustoimikunalta seurakunta sai 15.5.1959 päivätyn kirjeen, jossa pyydettiin pikaisesti päättämään rukouhuoneen pystyttämisestä. Seurakunnan neuvoston kokouksessa 27.5.1959 17 §:ssä päätettiin rukoushuone valtion ostamalle Pihtisalmessa sijaitsemalle tontille. Pihtisalmen rukoushuonetta varten valtio myönsi varat 24.11.1959 7.000,000 vanhaa markkaa ja sen rakentamisen aloitettiin jouukuussa. Haatalan rukoushuoneen kohdalla tuli vähäksi aikaa hiljaiseloa.
Syyskuun 14 päivänä 1961 pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen Mikko Anselan talossa pidettiin Haatalan, Pulkonkosken ja Tavinsalmen kyläläisten kyläkokous, jonka oli koolle kutsunut seurakunnan kirkkoherra. Kokouksessa päätettiin ryhtyä pikaisesti rakentamaan rukoushuone ja toimenpidettä eteenpäin viemään asetettiin toimikunta, johon tulivat Mikko Ansela, Heikki Peiponen, Arssi Toroila, Mikko Pantsu ja Pekka Hoskin. Rukoushuoneen isännöitsijän F. Merirannan luo asetettiin pysyvä lahjoituslista. Sille alkoi kertyä varoja ja tukkeja lahjoitettiin useita kymmeniä. Seurakunta varasi vuoden 1962 menoarvioon 4000 nykymarkkaa. Seurakunnan valtuusto kokouksessaan 9.8.1962 9 §:n kohdalla hyväksyi Haatalan rukoushuoneen piirustukset, mikä oli laatinut rakennusmestari Niilo Peiponen, ja Maaningan kunnan rakennuslautakunta myönsi rakennusluvan 5.11.1962, jossa todettiin rakennuksen olevan tilavuudeltaan 252 m3, kerrosluvultaan 1 ja pinta alaltaan 72 m2 sekä kustannusarvioltaan 10 500 nykymarkkaa, eli 1 050 000 vanhaa markkaa. Rukoushuoneen pohjan valmistelu suoritettiin samana syksynä. Kuitenkin samana vuonna lokakuussa suoritetussa piispantarkastuksessa luottamusmiesten kokouksessa eräs maaninkalainen esitti, että Haatalan rukoushuoneen hyväksi kerätyt puut luovutettaisiin Keiteleen uutta rukoushuonetta varten, mitä ei hyväksytty. Sensijaan syyskokouksessaan seurakunnan valtuusto anoi Suomen kirkkojen jälleenrakennuskomitean säätiöltä 4 000 mk lainan, mikä saatiin seuraavana vuonna. Vuosia 1961 ja 1962 syksyllä suoritettiinn myös yleinen rahankeräys, mikä tuotti Maaningalla lähes 1000 markkaa.
Vuoden 1963 alussa alkoi käydä ristivetoa, niinpä kesäkuussa valtuusto päätti jäädyttää saadun lainan ja kehoitti rakennustoimikuntaa harkitsemaan vielä uudelleen, ettå olisiko välttämätöntä rakentaa Haatalaan rukouhuone. Itsepäinen rakennustoimikunta alkoi kaikesta huolimatta lyödä rukoushuoneen runkoa pystyyn edellisenä syksynä valetulle pohjalle, niinpä seurakunnan valtuusto jo syyskuussa joutui myöntämään lainavarojen käytön rukoushuoneen hyväksi, sillä 29.8. oli pidetty rukoushuoneen peruskirjan muuraamis-ja harjannostamistilaisuus liturgiapalveluksen jälkeen. Samana syksynä muurattiin savupiippu ja osittain lyötiin sisäseinät. Kesällä 1964 suoritettiin loppuun kirkkosalin, alttariosan ja eteisen laitto. Kellotapuli jäi vielä keskeneräiseksi, mutta kuitenkin jo14.9 suoritettiin rukoushuoneessa jumalanpalvelukset, joiden pitoa jatkettiin, vaikka valmistuminen hidastui.
Tammikuussa 1965 kirkollishallitus myönsi rukoushuoneen kalustamiseen kirkonkellon, neljä riippukynttelikköä ja muita esineitä sekä kehoitti valikoimaan ikonit, mitkä ennen käyttöä oli restauroitava.
28.5.1965 kirkollishallitus kokouksessaan myönsi Pyhän Kolminaisuuden ikonin, Soanlahden kirkon ikonostaasin ikonit 7 kappaletta, käsiristin, kattokruunun, mikä oli peräisin Valamon luostarista, sekä kirkkopukukangasta tarvittavan määrän. Ikonostaasin ikonien korjaus tuli maksamaan 1563 markkaa, minkä kirkollishallitus maksoi 10.12.1965. Nyt kun oli saatu ikonostaasin ikonit, niin ylidiakoni Leo Kasangon kehoituksesta ryhdyttiin ajattelemaan ikonostaasin rakentamista, jota varten kirkollishallitus 18.4.1966 luovutti Orusjärven kirkon kuninkaanoven, johon saatiin kirkollisten esineiden varastosta ikonit. Saman vuoden syksyllä pastori V.Tsvetkov kunnosti kuninkaanovien kuusi ikonia sekä Pyhän Kolminaisuuden ikonin, samalla hän lupasi tulla suunnittelemaan ikonostaasia. Odotellessa koitettiin tehdä erilaisia ratkaisuja, mutta täytäntöönpano viivästyi. Hämeenlinnan seurakunta luovutti ilmaiseksi kultaiset pylväät ja muita koristeita, mitkä ovat olleet tänään nähtävinämme.
Tänä vuonna toukokuussa pidetyn jumlanpalvelukseen seurakunnan kirkkoherra ilmoitti, ettei hän pidä enää Haatalan rukoushuoneessa palveluksia ennen kuin on valmistettu ikonostaasi ja rukoushuone vihitty tarkoitukseensa.
Niinpä kesäkiireitten jälkeen Mikko Ansela alkoikin Padatsun avulla rakentamaan pääasiassa itse suunittelemaansa ikonostaasia.
Siinä sivussa valmistui myös ulkorakennus.
Näin päättyi rakennusvaihe, mikä vaati monia uhrauksia.
Rukoushuoneen hyväksi on suoritettu keräyksiä puuna ja muina rakennusaineina. Niiden lisäksi on kerätty rahaa rukoushuoneen lahjoitustilille 584,78 mk. keräyslistoilla Maaningalla 997,61, Pielavedellä kertyi keräysvaroja 1 429,90 mk. johon summaan olivat lahjoittaneet mm seurakunnat seuraavasti, Helsinki 500, Kotka, Hämeenlinna, Kuopio ja Lahti, kukin 100mk. Iisalmi ja ONL kumpikin 50 mk ja Kiuruveden seurakunnassa Jyrängin ONL:n kerho 100 mk. loput keräyslistoilla.
Salmi Säätiö lahjoitti vuonna v.1965 250 mk. ja samana vuonna ikonirahoja rukoushuoneeseen kertyi 663 mk ja Paavo Sorsa antoi v.1966 100 mk. Arssi Toroilan lahjoituksista ei ole tarkkaa tietoa, koska hän on ostanut rakennustarvikkeita ja pannut ne eri listoille.
Niin on kerätty Maaningalla yhteensä 2 595.39 mk, seurakunnan rahaston kautta 1 429,90 mk. yhteensä 4 025,29 mk. tämän lisäksi 4 000 mk laina ja seurakunnan talousarviossa 1 894,07 mk. sekä kirkollishallituksen avustus 1 563 mk. varoja kertyi Haatalan rukoushuoneen tilille rakentamisen yhteydessä yhteensä 11 482,36 mk. josta puhtaasti seurakunnan rahoitusta 5 894 mk. Tämän lisäksi rukoushuoneen rakentamisessa ovat tehneet talkootyöpäiviä Mikko Ansela 102, Arssi Toroila 49, Feodor Meriranta 37, Johannes Hippi 24, hän kuoli helmikuussa 1964, joten työnteko keskeytyi siihen, Mikko Pantsu 21, Pekka Hoskin 9, Teppo Hippi 8. talkoissa on käynyt 32 miestä ja 8 naista, sekä kaikkiaan talkoopäiviä on tehty yhteensä 302, mikä arvioituna 10 markan mukaan tekisi 3020 mk.
Paljon on uhrattu aikaa ja varoja, mutta kaunis on myös rukoushuone, minkä sisustuksessa on pyritty ottamaan huomioon myös ent. Mantsinsaaren kirkon muistoja ja ne on siirretty tänne, ikään kuin sitomaan nykypolven esi-isiimme.
Tänään syyskuun 14 päivänä 1968, Ekumenisen patriarkana ollessa Atenagoras I, Suomen ortodoksisen kirkkokunnan arkkipiispana Paavalin, Tasavallan presidenttinä Urho Kaleva Kekkosen, opetusministerinä Johannes Virolaisen ja Kuopion läänin maaherrana Höltän on arkipiispa vihkinyt rukoushuoneen tarkoitukseensa. Nyt Toivotamme tähän rukoushuonepiiriin kuuluville menestystä kilvoitukseen ja ahkeraa Herran huoneen käyttöä, siinä se kaunistuu ja tulee myös pysymään armon lähteenä sekä siunauksen vuodattajana.
Iloista antajaa Herra rakastaa. Joka antaa, se myös moninverroin saa takaisin.
++++++++++++++++++++++++++++++
Helsingissä 29.11.18
Alkuperäisen historiikin kopio oli haalistut ja paikoin epäselvä.
Uudelleen kirjoittanut.
Ester Hopea o.s Ansela