Heinäkuisen tiistai-iltapäivän vietto Salmin torilla on ensinnäkin harvinaista herkkua sekä tavattoman mukavaa. Tämä taasen onnistui siksi, että jäin pyörämatkan päätteeksi pompputeiden kyllästämänä odottelemaan huoltojoukkoja eli Paavoa. Mutta oli todella miellyttävää nähdä Salmi noinkin vireänä ja hirsisen kaupan merkitys myös sosiaalisena tapaamispaikkana korostui huomattavasti. Eikä kahvila Vaalan perunamuusia ja lihapataa tarvitse moittia. Itse pyörämatkasta Kitee-Värtsilä-Suistamo-Pitkäranta-Salmi laittelen myöhemmin tarkempaa selostusta.
Ensimmäinen ilta Nadesdan tykönä meni saunoen sekä herkutellen tuoreilla kanttarelleilla ja ihastuttavaa auringonlaskua seuraillen kuin myös Nadesdan tyttärentyttären Sofian trampoliini – ynnä muita leikkejä seuraillen. Perussettiä siis!
Keskiviikkona aamupäivällä Vasili heitti meidät veneellä Matin rantaan eli Suonkylän reunaan Koivuojan suulle. Ensimmäinen kohde oli hautuumaa ja siellä Kokottien uuden ristin kyltin viimeisen ruuvin kiinnitys sekä satunnaisen puoliaarin raivaaminen. Näitä puoliaarisia siellä tulee riittämään – mutta kyllä se on hienon näköistä , kun uutta tilaa saa näkyviiin. Tällä kertaa löytyi reilut puolenkymmentä (Saarisen ent Kudjoin) ja Peiposen suvun ristejä. Viime syksyn käynnin jäljiltä polkukin on varsin helppokulkuinen eli kyllä se siitä pikku hiljaa.
Hautuumaalta siirryttiin tsaijulle Aleksein tykö – ja kuultiin mahtavia tarinoita hänen sekä karhujen kohtaamisista! Joku päivä kun venäjän kieli olisi niin hyvin hallussa, että ymmärtäisi ihan kokonaan hänen kertomuksiaan… Mielenkiintoisina herkuttelukokemuksina oli suolainen ”Sala” eli suomeksi silavaa. Ja sitä syötiin raa’an valkosipulin kera.
Aleksein luota matka jatkui kohti Oritselän pyhäkön paikkaa. Tie eritoten Peltoisen kylän päässä oli aika pahasti jo hakusessa. Muutaman vuoden kuluttua tienpohjan löytäminen tulee olemaan mahdotonta. Vaikkakin tiellä oli ollut muutamia villejä kulkijoita, niiden prioriteettina ei tainnut olla pohjan tamppaaminen. Sitä paitsi nämä kulkijat olivat myös tehneet jätöksiään tielle ihan väisteltäväksi asti!
Oritselän tsasounan paikka löytyi enempi kasvuston – setrimännyn sekä kirsikkapuiden – ansiosta. Välihuomatuksena sanottakoon, että kirsikat olivat kirpakoita mutta syötäviä! Ja kyllä ristikin löytyi vesurin, riivinnän ja sahan kombinaatioiden avulla. Pyhäkön luona nähtiin myös Longoinrannalta tuleva reipashenkinen venäläisryhmä – ja nähtävästi näiden vierailijoiden ansiosta polku sinne oli huomattavan hyvässä kunnossa.
Oritselästä Saukkasen kylälle tie oli varsin mainiota ja kevyttä – joskin pitkää – kuljettavaa. Rantaan laskevalla osuudella luonto oli jälleen ottanut vahvoja askeleita kohti tien keskilinjaa.
Kokonaisuutena erittäin mainio ja mukava visiitti – metsittymisen vauhti oli oikeastaan suurin yllätys. Oritselän ja Peltoisen välinen tie on vuoden kahden sisällä käytännöllisesti katsoen poissa. Mutta toisaalta esimerkiksi tuo reitti Longoinlahdelle näyttää elävän ja voivan ainakin melko hyvin!
Pössi