Meidän oma kirjeenvaihtajamme laittoi taasen hyvän päivityksen sekä kuvia että tarinaa Mantsista. Nämä ovat erittäin loistavia – kun tästä näyttää pitkään aikaan tulemaan vuosi, jolloin käynti saarella jää väliin…
t pössi
”
Hyvää päivää,
olen nyt palannut Petroskoihin ja on aika kertoa lyhyt tarina Mantsista 2020. Pidän nykyisellään yllä Kylmäluoman Matin kotitaloa, olen hänen pojanpoikansa.
Talvi oli hyvin lämmin. Salmi saaren ja Lunkulan välillä ei jäätynyt ollenkaan ja siksi ei talvella päässyt sinne ollenkaan. Huhtikuussa, kun rannat olivat sulaneet ja veneellä pääsi ylittämään salmen lauturille. Vesi oli hyvin korkealla.
Ruoho kasvoi kovasti viime kesänä palaneilla pelloilla. Tuolloin oli ihmeellistä, että Matin talo ei palanut. Siitä on kiittäminen Aleksei Klyunya, saaren viimeistä pysyvää asukasta. Hän pelasti talon ja kiitos siitä kuuluu Alekseille!
Huhtikuussa tuli hyvin kalaa, puutarhan ja talon laittamisessa oli paljon työtä. Olin saarella kaksi viikkoa, sitten lähdin Petroskoihin työmatkalle. Touko-, kesä- ja heinäkuussa olin myös saarella joka kuukausi. Heinäkuun olin siellä kokonaan, onnistuin kiertelemään saaren läpikotaisin ja tekemään polttopuita sekä kunnostamaan talon ikkunat.
Korjasin seuran laittaman ristin kirkonmäellä. Toin betonia, tein pohjat uusiksi ja vahvistin ristiä metallilevyillä – nyt risti on takaisin paikoillaan.
Kesä oli varsin kuiva eli sadetta tuli vähän. Elokuun alkupuolella keräsin paljon possini-sieniä (lienee tatti, toim.huom). Ne ovat hyviä säilymään talvelle.
Saarella vieraili paljon turisteja ympäri maata, paljon oli myös polkupyörillä liikkujia. Turistit yöpyivät teltoissa lähinnä saaren länsi- ja etelärannoilla. He olivat kovin kiinnostuneita saaren historiasta ja kyselivät asukkaiden menneisyydestä.
Saarella on nyt paljon eläimiä: villisikoja ja hirviä. Karhu tuli jälleen elokuussa mantereelta. Eläinten perässä tulevat myös metsästäjät.
Suunnittelen seuraavaa matkaa elokuun lopussa – syyskuussa. Laitan silloin lisää kuvia.
terveisin
Arthur Kylmäluoma
”