Valamo kaunoinen
Kupolit kultaiset Valamon,
loistaa kilossa auringon.
Niikkanan lahdelle saavutaan,
Valamon rannalle pyhän maan.
Hartaina astumme saaren teillä,
muistoja, muistoja niitä on meillä.
Aalto hyväilee hiljaa rantaa,
tuoksu sireenien kauas kantaa.
Se mieleen tuo lapsuuden muistot.
Saaren tuon tiet ja puistot
polut nuo samat varmaan
joita kuljin rinnalla äidin armaan.
Kellot kirkkojen kilvan soivat,
kutsun rukoukseen toivat.
Tuohukset pyhien edessä palaa
ne uskoa, toivoa mieliin valaa.
Munkkiveljien jatkuvat rukouset,
hartaat maahan kumarrukset
taivaaseen Luojan luokse kantaa
sydämiin ne rauhan antaa.
Kirkot ja skiitat ei tyhjinä silloin
palaako aika tuo enää milloin.
Saari kaunis Laatokan
Karjalan oman armahan.
Himmentää muistojen kultaa aika
vaan yhä niissä säilyy oma taika.
Runoili Nina Kananen
Kirjoitti muistiin Paula Mäkinen