Auringonpaisteisessa Pöllan rannassa tapasimme 25.9.2015 kivan porukan, joka oli jo tuttu viime vapun raivausmatkalta. Porukka oli vahvistunut kahdella reippaalla miehellä, Olavi Matsilla ja Lauri Korhosella, jotka osoittautuivat miellyttäviksi matkakumppaneiksi, Olavi papiksi, isä Olaviksi. Suut kävivät karjalaiseen tapaan..
Luoja oli suonut parhaan mahdollisen ilman. En tiedä, olenko Luoja suosiossa, kun olin kolmatta kertaa tämän kesän aikana Mantsissa ja ilma on aina ollut yhtä upea. Mukana oli kolme Lassen tuomaa polkupyörää, jotka helpottivat huonojalkaisten matkantekoa.
Peltoisten kylästä otimme suunnan Aleksei-erakon mökille. Perille päästyämme meitä odotti ystävällinen vastaanotto ja valmiit tsuajut. Kyllä oli Aleksein mökki täynnä iloisia vieraita. Anja kertoi meille niistä ajoista, jolloin hänen sukua oli asunut Aleksein talossa. Anja on luonut lämpimät ystävyyssuhteet Alekseihin.
Tsuajut juotuamme pappi piti hartaustilaisuuden, joka herkisti mieleni ja varmasti muidenkin.
Sitten lähdimme jatkamaan matkaa. Koitimme etsiä Aulin suvun kodin raunioita. Löysin yhdet. Pappi siunasi ne, mutta sitten totesimme, että se ei ollutkaan oikea paikka. Päätimme tarkistaa asian ensi vappuna, kun heinikot ovat poissa.
Seuraava kohde oli kirkon rauniot.
Kirkon raunioilta laskeuduimme tuonilmaisiin siirtyneen tosi erakon, Matti Kylmäluoman, entiselle asuinpaikalle. Rapuilla muistelimme Mattia, lepäilimme, lauloimme ja herkistelimme mieliämme, koska papin ja Paavon laulun sanat olivat niin koskettavat…Pappi ja Paavo ovat todella hyviä laulumiehiä.
Matti Kylmäluoman talolta läksimme kävelemään hautausmaata kohden. Matkalla kävimme Korhosten veljesten kanssa heidän nykyisen naapurin entisen kodin sisätiloihin tutustumassa.
Lasse oli katkonut oksia oksasahalla niin, että polut olivat paremmin näkyvissä.
Hautausmaan portilla teimme nuotion. Naiset keittivät hyvät pannukahvit ja paistelimme makkaroita.
Pappi luki Karjalan kielellä tarinan papin hatusta. Tarina oli tosi hyvä ja hauska, todella taitavasti kerrottu.
Mielestäni pappi on oikein kansanmies. Vatsat olivat täynnä ja aurinko paistoi.
Mutta ei auttanut, oli mentävä hautausmaalle.
Tulimme Aulin sukulaisen haudalle. Ikoni seurasi mukana. Pappi piti hartaustilaisuuden.
Katselin maahan, kun en kehdannut näyttää, että oli tippa silmässä.
Sitten kuljimme muitten hautojen ohella Matti Kylmäluoman haudalle.
Tämä hautausmaalla käynti oli minulle kaikkein koskettavin, koska tunsin olevani omieni seurassa
ja pappi piti lämminhenkiset hartaushetket.
Paluumatkalla penkereen venerantaan Anja liftasi Paavon tarakalle.
Väsyneet, mutta onnelliset reissumiehet Pöllän rannassa
Nadjan rantaan päästyämme soi hienosti haitari sekä mandoliini ja laulu raikui!..
Kokoonnuimme vielä kerran ja hyvästelimme karjalaiseen tapaan toisiamme halaten.
Ensi vappua odottaen ja hyvästä matkaseurasta kiittäen,
Martti Konoila