Heinäkuisena sunnuntaina lastasin fillarin ja itseni junan kyytiin Helsingistä suuntana Kitee. Eli olin siis päätynyt lintsaamaan alkumatkan – ja heti vinkkinä täytyy kertoa, että mikäli suunnittelee ottavansa pyörän mukaan junaan, paikka sille täytyy varata hyvissä ajoin. Minä ostin tuon lipun pari kuukautta aikaisemmin ja koko junassa olikin paikat vain kolmelle pyörälle, jotka oli myyty jo hyvissä ajoin.
Kiteen asemalla purkauduin junasta ja matka alkoi tihkusateessa kohti Uutta Värtsilää. Taival oli melkoisen helppo; jos olisin noudattanut Google mapsin ohjeita, olisin saanut heittää vielä ylimääräisen kunniakierroksen mutta onneksi aloin tien päällä epäillä asiaa ja tuli mentyä suorempaa reittiä. Sieltä olin varannut majoituksen Hotelli Joesta, joka osoittautui erittäin miellyttäväksi majoituspaikaksi ja erityismaininta vielä ystävälliselle henkilökunnalle.
Maanantaiaamu aukeni aika kosteana, tuhnuisena, mutta pyöräilyyn ilma oli mitä mainioin. Matkaa hotellilta rajalle oli vain 5 kilometriä eli kepeä lämmittelyavaus. Suomen tulli meni kepeästi ja samoin Venäjän rajamuodollisuudet. Virkailijat viittilöivät ohittamaan pienen autojonon, taputtelivat muodollisesti satulalaukut –muodollisuuksiin kului noin 5 minuuttia. Ensimmäinen pysähdyspiste oli Pallokauppa Öljymäellä, rahanvaihtoa ja eväiden sekä vesipullon hankinnan jälkeen pyörä kohti Värtsilää eli Jänisjärven pohjoispuolelta tarkoitus oli kulkea kohti Suistamoa. Värtsilän kylässä tuli tehtyä ensimmäinen spurtti karkuun irtokoiria, jotka pyrkivät hieman liian läheiseen tuttavuuteen…
Heti Värtsilän jälkeen tuli ensimmäinen epäselvä risteys – joka oli vielä varsin tanakasti mudan valtaama – mutta pienen pähkäilyn jälkeen päädyin suoraan menevälle oikealle tielle. Tästä toki vahvistuksen sain vasta ohitettuani ensimmäisen lomakylän. Nuo tuolla olevat molemmat lomakylät näyttivät erittäin siisteiltä ja siellä niiden ympärillä liikuskeli myös varsin mukavan oloista porukkaa, tervehtiminen puolin ja toisin kuului selkeästi perusproseduuriin. Myös hienolta näytti tuossa alkutaipaleella ollut Gagarinin lasten leirikeskus – en kylläkään uskaltanut jäädä kuvia ottamaan pihalla raivoisasti mekkaloineen dobermannin vuoksi… Pari kilometriä tuon jälkeen vastaan tuli yksi pietarilainen pyöräilijä; haimme toisiltamme vahvistusta siitä, että olimme molemmat menossa oikeaan suuntaan – hän Värtsilään ja minä Suistamolle.
Tie tuolla Jänisjärven pohjoispuolella oli kulkukelpoinen mutta ei missään mahtavassa kunnossa eli varsin tarkkana piti koko ajan olla. Ja siellä löytyi myös pari vaaraa, joille noustua ei tarvinnut paljoa pulssia kokeilla – riitti kun vain kuunteli. Ja johtuen tien kuoppaisuudesta, alamäissäkään ei päässyt lepäilemään vaan levyjarrut olivat kovilla ja kuoppia riitti kierreltäviksi.
Todella hankala risteys löytyi Lehtomäen kohdalta: kartalla se on neljän tien risteys mutta maastossa oikeasti siinä on vain kolme tietä. Neljännen tien pohja löytyi pienellä penkomisella metsästä… Tuo oli ainoa kohta, jossa yritin turvautua kännykän gepsiin – mutta eipä siitä apua ollut, se ei löytänyt sijaintia ollenkaan. Parin kymmenen minuutin arpomisen jälkeen valitsin kuitenkin teistä ehkä heikoimman kuntoisen ja se jo parin kilometrin jälkeen maastomuotojen perusteella karttaa vertailemalla osoittautui oikeaksi suunnaksi. Ja eritoten kun hetken päästä löytyi Soanlahden hautausmaan muistoristi, suunta oli varmistettu vahvasti.
Noin tunnin polkemisen jälkeen tien varressa seisonut ”Suistamo” –kyltti oli oikein tervetullut, loppumatkallakin oli tie muutamien metsätyömaiden kohdalla melkoisen lölleröä. Suistamon kirkolle saavuttuani – aikatauluarvioinnista noin pari tuntia liian aikaisin – soittelin majapaikkani pitäjälle Maria Ulinalle tarkempia koordinaatteja. Paikka olikin ihan kirkon vieressä ja mielestäni olin hyvin ansainnut lepohetken.
Iltapäivällä kävin kiertämässä Suistamon ympäri ja tutustumassa hautausmaalle – on tämä entinen mahtipitäjä kyllä varsin pieneksi kutistunut. Miellyttäviä ja ystävällisiä ihmisiä löytyi jälleen ja eritoten Maria oli aivan loistava selostamaan alueen sodanjälkeistä historiaa. Samoin hän teki aivan mahtavaa kanttarellisipulipaistosta eikä niissä ohukaisissaan valittamisen paikkaa ollut! Erittäin suositeltava majoituspaikka on tuo – ja jos tuolloin vielä rajalla odotellut uusi kiuas on saapunut paikalleen, myös sauna lienee mainio.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lastasin pyörän ja suunnitelma oli lähteä Harlun, Läskelän ja Impilahden kautta kohti Pitkärantaa. Ja tässä kohtaa tein myös matkan ainoan virheen – päätin, että ei tarvitse juomapulloa ottaa täältä mukaan koska seuraavan 30 km säteellä olisi kuitenkin kauppa… Ei se sitten ihan niin mennyt.
Tie Suistamolta Alattuun meni taas varsin pomppuisasti paitsi Alatun kohdalla, jossa pääsi pari kilometriä fiilistelemään pitkin asfalttia. Heti kylän jälkeen kääntyi tie Harluun ja sieltä löytyikin sitten kuoppa kavereineen. Parin kilometrin ajon jälkeen pidin tuumailutauon ja tunnustin itselleni, että nämä kuoppaiset tiet alkavat vähän kyllästyttämään – siinä ei niin hirveästi ehdi monttuja väistellessä nauttimaan itse pyöräilystä tai maisemista. Eli käännyin takaisin kohti Alattua ja tein uuden reittivalinnan kohti Kärisyrjää. Tämä olikin erittäin mukava tie ja liki puolet siitä oli pinnoitettua. Kärisyrjän kohdalla jouduin toisen kerran kilpailemaan vauhdista koiran kera ja jälleen se jäi kakkoseksi. Luojan kiitos…
Kärisyrjän jälkeen pääsin hetkeksi aikaa vauhdin hurmaan uudelle tielle – mutta samalla jouduin aika paljon enemmän varomaan muuta liikennettä, jota siellä riitti. Muutaman kilometrin jälkeen oli kuitenkin siirtyminen taas päätieltä syrjään ja kohti Impilahtea. Sää oli tässä vaiheessa vaihtunut helteisen aurinkoiseksi, eli oikein mahtavaksi ja hikoiluttavaksi.
Impilahti avautui todella komean näköisenä ja koska reitti oli varsin vahvaa alamäkeä huitaisin maisemia ihaillessani epähuomiossa kauppojen ohi ja havahduin tähän vasta ihan lahden pohjassa – eli vesipullo jäi hankkimatta ja sitten tein vielä tuplavirheen eli päätin olla palaamatta pari kilometriä takaisinpäin ylämäkeen kaupalle. Seuraava vesipiste olisi kuitenkin ”vain” parinkymmenen kilometrin päässä Koirinojalla.
Impilahden jälkeiset Sumerian nousut meinasivat hyydyttää aika pahanpäiväisesti mutta polkemallahan siitä kuitenkin selvisi. Taas koukkaus uudelle tielle ja Leppäsillalta Koirinojalle oli aivan loistavaa pyöräiltävää ja huoltoasemalta lopulta hankittu kivennäisvesi oli varmaan parasta, mitä olen ikinä juonut! Sieltä olikin sitten enää pikkuinen matka Pitkärantaan majoituspisteeseen eli Dlinny Beregiin.
Hotelli on kauniilla paikalla ja ystävällisen henkilökunnan suosituksesta pyöräkin pääsi parkkiin majoitusliikeen respaan. Pienen huilailun jälkeen päätin lähteä pyörähtämään Pitkärannassa – joka sitten olikin liki kolmen kilometrin matka ja hikisessä iltapäivässä se oli todella hikinen taival. Kaupungilla törmäsin pariinkin suomalaisryhmään, joille sai samalla päivitettyä teiden kuntoa. Muutamien virvoittavien virvokkeiden jälkeen tallustelin takaisin hotellille ja sinne oli myös saapunut suomalaisryhmiä joiden kera jutustellessa loppuilta sujui rattoisasti.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen vielä lähtö viimeiselle taipaleelle ja tällä kertaa vettä oli lastattu riittävästi, mikä siinä helteessä olikin varsin tarpeellista. Matka Pitkärannasta Salmiin oli nautinnollista pyöräilyä, sopivasti kumpuileva hyväkuntoista tietä oli nautinto viilettää. Ja jälleen tuli mentyä sen verran lujaa, että olin Salmissa jo ennen aikojani – ja tästä eteenpäin onkin kerrottu tuossa edellisessä kirjoituksessa.
Kaiken kaikkiaan matka oli oikein mukava: eniten etukäteen pelkäämiäni irtokoiria ei ollut riesaksi asti, pyörä pysyi hyvässä kunnossa, majapaikat olivat miellyttäviä ja kaikki tapaamani ihmiset oikein mukavia. Harlun käymättä jääminen harmitti – mutta näin jälkiviisaana olisin ehkä tehnyt alun perinkin reitityksen hieman toisin. Jänisjärven pohjoispuolelta kiertäminen oli hieman turha, fiksumpi valinta olisi ollut mennä eteläpuolelta Pälkjärven kohdalta Kirkkolahden kautta Harluun ja sieltä Suistamoon. Muuten reittivalinnat olivat hyviä. Myös tuon Pitkärannan hotellin – vaikka se oli oikein miellyttävä – vaihtaisin itse kaupungissa olevaan majapaikkaan.
Mutta – voin suositella tuota muillekin.
Pössi