Annelin, Martin, Leilan ja Timon Mantsinsaaren reissu heinäkuussa 2017
Teimme neljän päivän omatoimisen kesämatkan Laatokan Karjalaan. Hankimme keväällä vuosiviisumit. Näin tarkat matkapäivät saatoimme päättää vasta viikkoa ennen lähtöä.
Tiistaiaamuna 25. heinäkuuta Timo ja Leila Vänni os Leskinen (Veikko-isä syntyi Mantsinsaarella 1928), liittyivät Martti Konoilan (syntyi Mantsinsaarella 1944) ja Anneli Weisselbergin matkaseuraan Lahdesta. Sieltä Martti starttasi kohti Niiralan rajanylityspaikkaa, jonne saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Tällä kertaa tulliselvitykset kestivät parisen tuntia. Ihmisiä oli rajalla yllättävän paljon. Tutussa paikassa vaihdoimme ruplia, tankkasimme auton ja itsemme. ”Jo Karjalan kunnailla …” kaikui autossa, kun ajelimme kohti Sortavalaa. Sinne emme kuitenkaan malttaneet koukata, vaan keskityimme Laatokan pohjoisrantaan.
Kirjavanlahdella tie seuraa rantaviivaa todella kauniissa, entisen Suomen kansallismaisemassa. Siellä ohitimme graniittihuvilan, jonka rakennutti apteekkari Jääskeläinen 1935. Martti muisteli, että nykyään taloa pitävät eläkkeellä olevat muusikot. Talon mukulakivet ovat peräisin Laatokan pohjasta. Paikalliset keräsivät niitä saaden 1 mk /kivi. Sota-aikana huvilassa toimi kenraali Hägglundin IV AK:n esikunta.
Apteekkari Jääskeläisen entinen graniittihuvila Kirjavanlahdella
Läskelässä ylitimme Laatokkaan laskevan Jänisjoen virran. Osakeyhtiö Läskelä Aktiebolag (nimi vuoteen 1929 Läskelän Tehdas Oy – Läskelä Bruks Aktiebolag). Tämä Läskelän paperitehdas oli Laatokan Karjalassa entisessä Harlun kunnan Läskelässä sijainnut metsäteollisuusyhtiö, johon kuului parhaimmillaan puuhiomo, paperitehdas ja saha. Tehdas toimi suomalaisomistuksessa vuosina 1905–1944. Läskelä Bruks osti halvalla metsäpalstoja mm. rahapulassa olevilta mantsinsaarelaisilta.
Jänisjoki ja Läskelän tehdas ennen sotia ja 2017
Henkirjojen mukaan myös isoukkini Ivan Osipov Leskinen möi tilastaan metsäpalstan Läskelän tehtaalle pian sen jälkeen, kun oli lunastanut lahjoitustilan omakseen vuonna 1907. Tätä todistavat useat henkikirjat. Ivan Leskisen tilan jälkeen mainitaan Oy Läskelä Brucks Ab:n tila, johon saatu lainhuudatus 1909.
Prokofi Osipov (Ivanin veli) oli kuollut 1893 laivakapinassa. Ainoa tytär Marfa Alanko os Leskinen möi myös metsätilan Läskelälle 1916 ja samana vuonna Suvinen osti kiinnityskaupalla koko Marfan tilan. Tässä kaupassa Leskisten yhteinen kaivo jäi Suvisten puolelle. – Harmi, sillä kaivon käytöstä syntyi eripuraa naapureiden kesken.
Feodor ja Marfa Prokofintr Alanko os. Leskinen vihittiin 1907.
Suvisen talo Työmpäisissä 1993 – aikaisemmin Prokofin / Marfan talo.
Kolmas veli, Akim Osipov Leskinen kuoli 1903. Talossa oli jo tällöin kotivävynä Filip Törgy myöh. Tähtivaara.
Impilahti oli Suomen aikaan Laatokan Karjalan mahtipitäjä. Tähän laajan alueen emopitäjään kuului myös Pitkärannan kaupunki. Nyt 2017 Impilahden kylä kuuluu Pitkärantaan!
”Jos aikoo käydä Impilahdella, täytyy poiketa Salmin päätieltä. Matka ei ole pitkä.”, näin luin etukäteen netistä. Uskalsin mainita tästä lisäkierroksesta Martille. – No, ei matka sinänsä pitkä ollut, mutta hiekkatie oli todella perunapeltoa. Harmitti ehdotukseni tuosta lenkistä, sillä Martti joutui ajamaan jouset paukkuen kuoppaista taivalta. Miksi siellä ei käytetä lanaa, sitä ihmettelimme, kun venäläiset viilettivät maastureillaan meistä ohi.
Impilahden ensimmäinen nähtävyys oli rautatie, joka alittaa tien syvässä, louhitussa kanjonissa. Täällä junat pysähtyivät ilmasuojaan sodan aikana ja täältä ammuttiin tykillä tarkkaa tulta. Nykyään paikalliset saavat kanjonista ilmaista hirvenlihaa ilman laukaisua, kun hirvet eivät huomaa kanjonia ja putoavat rotkon pohjalle.
Toinen nähtävyys Impilahdella on Stora Enson moderni, suomalaisohjauksessa toimiva puunjalostuslaitos. Vuonna 2003 aloittanut saha kuljettaa kaikki puutuotteet Suomeen.
Kiitos Martille, kun kuskasit meidät aikamatkalle Impilahdella. Kunnialla ohjasit Toyota Previan takaisin Salmin asfalttipäällysteiselle tielle ja kohti Pitkärantaa ja Salmia. Korinojan koski jäi seuraavaan kertaan. Murheen ristiä katselimme auton ikkunasta.
Saavuimme Salmiin kello kuuden paikkeilla. Olavi Matsi oli järjestänyt meille majapaikan kunnanjohtajan sihteerin, suomea puhuvan Tanjan, kodissa. Talo sijaitsee aivan Salmin ytimessä torikaupan takana. Tässä asuu Tanja miehensä kanssa ja heidän tytär perheineen talon toisessa päässä.
Tanjan talo ja sauna.
Leila, Martti ja Anneli vilvoittelemassa saunan jälkeen.
Asuimme talon olohuoneessa ja makuuhuoneessa, jonne ovi auki. Hyvä siellä oli nukkua.
Emäntämme, Tanja töihin lähdössä. Hän valmisti meille hyvää ruokaa.
Illalla kävimme tervehtimässä Valentiinaa ja Nikolaita Tulema-joen rannalla. Heillä yövyimme edellisellä reissulla 2016. Vasemmalta: Nikolai, Anneli, Martti, Leila ja Valentiina.
Keskiviikkona ajelimme Kasakkalahdella. Tässä toimi ennen sotia Salmin rajavartiosto ja sairaala. Tietääkseni täällä hoidettiin Eeva-mummoni munuaistulehdusta 1930-luvulla. Sotavuosina rakennukset toimivat sotilassairaalana.
Kasakkalahti ennen sotia ja 2017
Näkymä Kasakkalahdelta vastarannalle Lunkulan itärannalle.
Lunkulan pohjoispäässä asuivat Matihaldit. Siellä oli neveskenä isotätini Anna Dimitrijeva (Pankolainen) Oritselästä. Hänet haudattiin keväällä 1939 Mantsinsaarelle. Miehensä Vasili oli kuollut jo 1919. Lunkulan Tiijalan kylässä oli neveskänä Annan sisar, Marfa. Hän kuoli talvella 1938. Marfan mies Feodor Vasilijev Larikka oli kuollut aiemmin.
Uudenkylän ”siirtolapuutarhassa” viljeltiin perunaa ja vihanneksia joka talossa.
Täällä katselimme sikäläistä rakennustyyliä ja kasvimaita.
kuva 21
kuva 22
Uuksun hautausmaalla riitti muovikukkia. Aurinko paistoi. – Anneli evästauolla.
Uuksun nykyinen rautatieasema ja Uuksujoki. – Harmi, kun vanhan aseman kuvaa ei löydy. Tänne monet mantsinsaarelaiset kävelivät Uuksuniemen päästä 1939 ja odottivat täpötäydessä salissa evakkojunaa. Joukossa myös isäni Veikko 11 v.
Illansuussa ajoimme Tulemajoen yläjuoksulle, josta löysimme kaksi suomalaisten rakentamaa ja käytössä olevaa vesivoimalaitosta. Täältä Salmi saanee sähkönsä. Komeat kosket siellä.
Keskiviikkoaamuna suuntasimme Mantsinsaarelle. Pöllän rannasta Nathalian mies vei meidät veneellä pengersillalle.
Timo ja Martti nautiskelevat makeita Mantsin ”mansoitu”. Olemme matkalla Oritselkään.
Istumme juurillamme. Leila, Martti ja Timo
Leilan lehmänkello ja Annelin torvi pitivät huolen, ettei tällä reissulla karhuja näkynyt.
Tie pengersillalta Oritselkään oli hyväkuntoinen, leveä kärrytie.
Mantsinsaaren sairasmaja ennen sotia. Martti katselee vanhaa betonijalkaa ja kaatunutta kuistin kattoa.
Pengersillalta on sairasmajalle matkaa pari kilometriä.
Oritselän tsasounan paikalle piti kahlata heinikossa. Martti syntyi tässä lähellä 1944 Konoilan talossa. Hän oli 3 kk, matkasi pahvilaatikossa, kun lähdettiin 2. kerran evakkoon.
Rukoushuoneelta tie laskeutui karjaportille, josta päästiin Lettukujan kautta Patterille ja toista tietä Longoinlahdelle. Ennen sotia tästä oli upeat näkymät Laatokalle ja Oritselän viljaville pelloille.
Lettukuja kulkee nyt metsän reunassa. Taloja ei enää ole.
Ennen tässä ei ollut puita. Me laskeuduimme tästä risteyksestä Longoinlahdelle.
Komeat hiekkakentät ja paljon boharitsinkukkia Longoinlahdella. Poimimme kukkia kotiin viemiseksi.
Nyt voimme keitellä talvi-iltojen ratoksi boharitsiteetä.
Longoinlahtea etelään ja pohjoiseen. Laatokka avautuu isona ulappana lahdelta.
Mantsinsaaren reittimme. Välissä on katko: olimme suolla eksyksissä.
Kuva oikealla: Helppokulkuinen tienpätkä Oritselän ja Peltoisen rajamailla.
Alkumatka näkyy sinisellä, piirretty käsin. Longoinlahdelta suuntasimme kohti Peltoista. Eksyimme suolle aika pian. Olimme ilman kompassia. Taivas oli pilvessä. Poimimme pakureita! Olimme jo epätoivoisia ja uupuneita. Laitoin ”Sport Trackerin” päälle puhelimeen. Maastokarttaa se ei näyttänyt, siksi en sitä seurannut. Vasta Salmissa punainen reitti ilmestyi maastokartalle. Kiviaidan seuraaminen lopulta pelasti meidät peltoaukealle.
Kuinka monta ympyrää olimme pyörineet Longoinlahdelta ”Start” paikkaan, sitä ei tiedetä. Kuvasta näkyy, kun nousimme jyrkänteen Oritselän pellolle. Sen Martti tunnisti Oritseläksi. – Väsyneitä olimme, mutta tiesimme, mihin meidän pitää jatkaa. Tämä tieto helpotti. Tällä tienoolla Oritselässä asuivat aikoinaan Kutjat. Tähän ukkini Alma- sisar tuli neveskäksi 1915. Kahlasimme heinikossa pitkin harjannetta. Tämä täytyy olla kirjoissa mainittu ”oriinselkä”, juttelimme. Sitä seurasi hyväkuntoinen tie ja vihdoin selvisimme Aleksein talolle.
Aleksein talo on entinen Merirannan talo (Peltoinen, talo 64, Laatokan MANTSI-kirjassa). Martti tankkasi vesipullomme. Rantaan oli vielä nilkutettava viitisen kilometriä. Luupiikkini vaivasi pahasti.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Vasemmalle jäi Siitarin (Sidorov) pienen tsasounan paikka ennen Peltoisen kirkonkylää. Jaksoimme pengersillalle, josta Nathalian mies haki veneellä. Anneli odotti Pöllän rannassa kiltisti koko päivän. Mökissä lomaileva, moskovalainen pariskunta ilmeisesti ihmetteli ja sääli häntä, kun pyysivät Annelin kahville. Kielitaitoinen Anneli pärjäsi heidän kanssaan hyvin. Pariskunta puhui venäjän lisäksi vain vähän ranskaa, tultiin kuitenkin hyvin juttuun. Lopen uupuneina ja punaposkisina palasimme rantaan. Alkuun emme jaksaneet edes kertoa, miten päivä meni. – Nyt nopeasti Salmiin Tanjan luokse: saunaan, syömään ja huilaamaan. Oli viimeinen ilta Salmissa. Piti vielä nähdä kylän raitti.
Selvittiin Pöllän rantaan!
kuva 51
kuva 52
Tanjan kissat. Kyy tuli vastaan Salmin sillalla. Se oli tottunut kulkijoihin. – Me emme siihen.
Salmin torilla.
Martilla ja Olavi papilla taisi olla pientä vääntöä. Annelia tämä naurattaa.
Tanja kertoi, että tämä Salmin pommitettu ort.kirkko on saanut 6 M€:a kunnostukseen. Restaurointityön suunnittelu on jo alkanut.
Salmin venelaituri 1993 ja 2017. – Vain yksi rantavaja vastarannalla jäljellä.
Salmin venelaiturilta Tulemajoen suulle 1993 ja 2017
Valkoinen talo näkyy molemmissa kuvissa.
kuva 61
kuva 62
Salmin työväentalo 1933 ja 2017. Talo valmistui 1910. – Ennen Suomen itsenäistymistä.
Rajakontu: Satoi ja ukkosti. Laatokka näkyy molemmissa kuvissa. Sitä ei ensikertalaisen silmä alkuun meinannut tajuta.
Perjantaiaamuna kotimatkalla Pitkärannassa. Martti löysi tämän kauniin Laatokan lahden.
kuva 69
Martti ja kukkaistyttö Anneli.
Martti, Leila ja Timo Pitkänrannan torilla.
Anneli juoksutti meitä täällä useammassa kaupassa. Mukaan tarttui halvalla monta ”tarpeellista” tuliaista.
Ostokset autossa. Kävimme vielä kahvilla Leninintie 178:ssa. Siellä oli häävalmistelut menossa, ”Suomi-väreissä”. Tästä johtuen meille tarjottiin kahvit sivuhuoneessa.
Kotimatkalla autossa jatkoimme yhteislauluja ja muistelimme matkakokemuksia. Tämä vahvisti hyvää tunnelmaa onnistuneesta matkastamme. Nyt jaksoimme jo nauraa Mantsi-reissulle. – Kyllä me taas palaamme tänne.
Oli meillä parhaat matkakumppanit, kiittävät: Anneli, Martti, Leila ja Timo.