Valamo kaunoinen
Kupolit kultaiset Valamon,
loistaa kilossa auringon.
Niikkanan lahdelle saavutaan,
Valamon rannalle pyhän maan.
Hartaina astumme saaren teillä,
muistoja, muistoja niitä on meillä.
Aalto hyväilee hiljaa rantaa,
tuoksu sireenien kauas kantaa.
Se mieleen tuo lapsuuden muistot.
Saaren tuon tiet ja puistot
polut nuo samat varmaan
joita kuljin rinnalla äidin armaan.
Kellot kirkkojen kilvan soivat,
kutsun rukoukseen toivat.
Tuohukset pyhien edessä palaa
ne uskoa, toivoa mieliin valaa.
Munkkiveljien jatkuvat rukouset,
hartaat maahan kumarrukset
Mantsinsaari
Yksi on saari Laatokalla
Luojan sinisen taivaan alla.
Saari tuo uljaana merestä nousee
edessä ulappa aavana aukee.
Se saari on Mantsinsaari.
On suvi suloinen saarella siellä
yö lämmin valoisa metsätiellä.
Käen kukunta herskyy lehdoissa silloin
luonto kukkiva tuoksullaan huumaa illoin.
Paistoiko aurinko aina saaren yllä
säteillää kullaten maiseman,
vai aikako kultaa muistojen kaaren
peittäen hohdollaan synnyinsaaren?
Runoillut Nina Kananen
Kirjoitti muistiin Paula Mäkinen
Mantsinsaaresta palaamaan
kahden he lähtivät Laatokan jäitse.
Virkkaneet eivät sanaakaan
kun hiihtivät kotirannan jäitse.
Yö oli synkkä ja musta,
ei valon pilkahdusta.
Viis oli veljestä Karjalan.
Kaikki he riens' sotatorven soittoon.
Kolmepa Laatokan saarihin kaatui
uskoen Suomen voittoon.
Äiti ja sisaret nuorimmat
syksyllä läntehen siirtyivät.
Taatto jo vuosien takaa
Mantsin mullassa makaa.
Sinne ne jäi kodin rauniot
pommit on pirstoneet rantapuutkin.
Jäi "Pyhät Ristit", jäi kalmistot,
jäi Pääsiäiskellot, jäi muistot muutkin.
Veljeni miksi sä hiihdä et.
Salmin pitäjän Uuksalon niemen eteläpään itärannalla Uuksalonpäässä asuvan talollisen Aleksei Petrovin s. 19.12.1866 ja hänen vaimonsa Pelagia Dimitrjevan s. 24.1.1867 nuorin poika Vilho Vasili Alaukko meni naimisiin Miinalan kylästä kotoisin olevan Anna Stefanovan kanssa 14.5.1895. Marraskuun 18. päivänä samana vuonna syntyi Annalle ja Vasilille Uuksalonpäässä sijaitsevaan vaatimattomaan kotiin esikoistyttö.
Minulla on käsissäni aarre, ”Salmin murteen sanakirja”. Noin neljäkymmentä vuotta sitten asui naapurinani mies, joka kierteli ympäri Suomea myyskentelemässä vaimonsa kutomia täkänöitä, röijyjä ja muitakin kauniita käsitöitä. Joskus hän poikkesi huutokauppaan ja osti vanhoja kirjoja, joita hän arvosti ja tiesi minunkin arvostavan. Hänellä oli tarkka arviointikyky niissä asioissa. Ostin tämän kirjan häneltä.
Ei ole iso muisto, ei ole iso asia, mutta lienee kertomisen arvoinen.
Enoni, Henrik Johannes Paukku, lähtöisin Pyhäjärvi Vpl Tiitualta oli rakennusmestarina Mantsilla linnoitustöissä. Rakentajajoukko oli vähäinen. En tiedä, mitä he ehtivät siellä rakentaa.
Kun tilanne rajan suunnalla kuumeni, jaettiin joka miehelle suomalainen Suunto marssikompassi. "Jos joudumme pakenemaan vesitse tai maitse ja kenties hajaantumaan, tämän avulla löydätte suomalaisten luokse."
Kirjoita meille
MINUN TARINANI MANTSISTA
Meille Mantsinsaaren asioista kiinnostuneille on varmasti kertynyt monenlaisia juttuja, joko kuultuna tai itse koettuna. Niitä voivat olla vanhemmilta, isovanhemmilta, sukulaisilta tai tuttavilta kuullut tarinat tai kertomukset saarelta. Poissuljettuja eivät myöskään ole saarella sotien aikana taistelleiden kokemukset tai siellä luvallisesti tai luvattomasti käyneiden jutunarvoiset muistot. Myös nykypäivän muistot ovat tervetulleita.
Karjalassa tehtiin ja tehdään edellenkin lettuja, joita sanotaan hapanletuiksi (Mantsissa hapainpiiruat tai happoset).
Ensin tehdään tavallinen lettutaikinan pohja: maitoa, vehnäjauhoja ja suolaa sekä kananmunia (2 - 3) ja pikkusormenpään kokoinen nokare hiivaa. Taikinan annetaan seistä huoneenlämmössä liinalla peitettynä vähintään kaksi tuntia, jopa yön yli ja sitten lisätään sokeri ja öljy tai voisula ja paistetaan letut rapeiksi. Hapatus on kai yksi itäisen ruokaperinteen piirre. (Lisää tietoa löytänet Karjalaisesta keittokirjasta tai netistä).
Olin jo vuosien ajan toivonut pääseväni Mantsinsaarelle, joka on äitini suvun synnyinsaari. Toive näytti toteutuvan, kun elokuussa 2009 löysin Mantsinsaari yhdistyksen sivut ja näin siellä suunniteltavan syysmatkaa saarelle.
Sain houkuteltua matkalle äitini ja tätini Mirjamin. Ilmoittautumisvaiheen jälkeen jännitimme, josko porukkaa tulee tarpeeksi – ja tulihan sitä.
Haluatko matkakertomuksesi ja –kuvasi Seuran nettisivuille kaikkien yhteiseksi iloksi? Haluatko osallistua sivujen sisällön täydentämiseen ja kehittämiseen? Mukaan mahtuu matkakertomusten lisäksi myös vaikkapa reissukuvia vuosien varrelta, tarinoita vanhoilta ajoilta, historiakuvauksia ja satuja livvin kielellä. Keksitkö ehkä jotakin muuta? Kerro ideoistasi!
Jos sait kopin, niin laita sähköpostia osoitteeseen info@mantsinsaariseura.fi.
Kirjoittanut ja valokuvannut
T. E. Haaranen
V
On aina ollut mieluista muistella Mantsinsaaren elämää ja ihmisiä,varsinkin herttaisia ja lämminsydämisiä vanhuksia, joiden ympärille mahtui paljon vanhoja perinnäistapoja ja -tietoutta. Siksipä heidän jokapäiväinen elämänsä muodostui mielenkiintoiseksi ja sisältörikkaaksi. On vain suuri vahinko, että nuo vanhat, mannunpovenaiguhizet ukot ja mummot ovat jo päättäneet evakkotaipaleensa uusilla veräjillä kaukana Mantsinsaaren rakkaiksi käyneiltä tanhuvilta.
Mantsinsaaren linnake
Kirjoittanut ja valokuvannut
T. E. Haaranen
IV
Mantsinsaari - saari Laatokan katvehessa - vanhan kansanomaisen kulttuurin myöhäinen tyyssija - talvisodan ihme.
Kirjoittanut ja kuvannut T. E. Haaranen
I ( I-VII)
Kirjoittanut ja kuvannut T. E. Haaranen
Pyhän Iljan palvontaan liittyy pakanuuden aikaisia aineksia sekä tulisissa vaunuissa taivaalla ajavan profeetta Eliaan kunnioitusta. Mantsinsaarella eli pitkät ajat omalaatuinen kulttimuoto, härän uhraaminen. Härkäuhrista on yhtä ja toista kirjoitettu, mutta harva voi siitä antaa niin elävää kuvaa kuin tämän kirjoittaja, everstiluutnantti T. E. Haaranen. Hän joutui palvelemaan saarella useita vuosia, ja niin 'ruotši' kuin olikin, saavutti sen asujainten - monen vielä härkäjuhlassakin mukana olleen - täyden luottamuksen.
Ortodoksisesta kirkkomusiikista väitelleen Tarja von Creutleinin sukujuuret isän puolelta menevät Mantsinsaaren Peltoisten kylään
- Olisi toivottavaa, että luonnoltaan tavattoman monimuotoisesta Mantsinsaaresta tehtäisiin suojelukohde. Se olisi parempi vaihtoehto kuin rakentaa siitä luksusluokan lomailukeidas. Sinne on jo suunnitteilla muun muassa kylpylä ja golfkenttä. Näin sanoo Helsingissä asuva Tarja von Creutlein, jonka isän puoleisen suvun juuret ovat Mantsinsaaressa. Hän pelkää, että suojelun puolestapuhuminen on jo liian myöhäistä.
Jo yhtenätoista kesänä olen voinut telttailla muutaman yön sukuni juurilla Mantsinsaarella. Käkien kukunta, kukkaniityt, kukkivat omenapuut ja syreenipensaat, linnake ja Laatokka sekä sukumme hauta- ja asuinpaikat oli tänäkin kesänä aivan juhannuksen alla nähtävä ja koettava. Joka matkalla silmä keksii myös uutta.
